Tulipas se talven ensimmäinen ilmalentokin tehtyä. Lensin äsken kotio palaillessani niin mojovasti nurin. Samantien kun autosta ylös kipusin niin akkaa vietiin. Suomalainen kun olen, niin katoin vaan ettei kukaan nähnyt ja rämmein ylös. Ei väliä vaikka sattui niin perskuleesti. ;D No, ei onneks käynny hullummin. Sehän onkin pahin painajainen että katkaisis kintun taikka käden. Mitens niitä käsitöitä ja muita hommia sitten tehtäis. Muulla ei ole väliä :)
Nyt on vaan kankussa mehevä mustelma ja toisessa kädessä nahka rullalla kun ilmalento päätyi suoraan kivien päälle.

Nyt alkaakin olemaan tosi "mukava" kuravellikeli. Tarmon tassuja saa olla joka välissä pesemässä. Jotku koirathan osaa hienosti vältellä vesilammikot ja kuralätäköt, mutta meijän Tarmopa ei. Se oikein rakastaa läträtä. Taitaa odottaa vaan että jäät sulais ja pääsisi mereen kahlaileen. Suostuiskohan se pitämään jotain kuratossuja...tai vaikkapa kunnon kurapukua. Säästyis mammalta edes vähän pesupuuhat.