Nykyinen eläintarha koostuu kolmesta otuksesta, kahdesta kattimatista ja koirasta. Lisääkin haluaisin, mutta täytyy odotella että saa joskus hommattua sen oman huvikummun missä olisi enemmän tilaa. Nykyiseen huusholliin ei enempää enää mahdu ja onhan näistäkin kolmesta vilivilperistä tarpeeksi seuraa. Mukavaaha se on kun on aina joku oven takana kytiksellä kun kotio saavut. Plus ettei tarvihe itekseen seinille puhua vaan on kolme korvaparia joille jaaritella. Se on sitten toinen asia kuunteleeko ne pätkääkään....

Uusin tulokas on Tarmo, joka tuli Pelastetaan Koirat yhdistysen kautta 2 1/2 vuotta sitten. Kävin itse hakemassa sen sieltä tarhalta. Oli ihan mukava nähdä tarhan toimintaa ja se itse paikka missä koirat (ja kissat) asustavat sekä tietenkin Adrian, millä nimellä Tarmo siellä tarhalla oli. Muistan kun ensimmäisen kerran näin sen siellä. Järkytyin aikalailla :-) Kuvauksen mukaan kyseessä piti olla rauhallinen kaveri, joka ei turhia hötkyile ja hauku. Se koira minkä siellä narun päässä näin riekkumassa oli kaikkea muuta. Hyppi ja huusi minkä kerkesi. Kaiken lisäksi oli paljon isompi kuin mitä olin luullut. En tiedä millä mitalla se on siellä mittailtu, mutta 55 cm ei riitä alkuunkaan. Aika iso köriläs on. Ihmeen tuhdissa kunnossakin poika oli, vaikka oli tarhalla viettänyt muutaman kuukauden :-) Yleensä tarhalle saapuvat koirat ovat paljon huonommassa kunnossa ja laihoja, riippuen miten huonoista oloista tulevat. Aika rauhallinenhan se sitten loppujen lopuksi olikin, kun siitä narusta pääsi irti. Hetkellinen villiintyminen johtui nakeista, joita me tarhalle tulijat toimme mukanamme. Ne pistivät pojan pään ihan pyörälle. Seuraavana päivänä lenkillä ollessa poika väänsi ulos ihan ehjän kokonaisen nakin. Ei näemmä ollut edes malttanut puraista kaikkia suupalojansa :-) Uskomatonta, mutta totta.