Esitellään nyt sitten loputkin karvaiset kaverit eli kissa sisarukset Pekka ja Pörinä. Tässä ensin Pekka

Ja sitten Pörinä

Vuonna -97 ilmestyneet elämääni ihastuttamaan ja vihastuttamaan. Pekka varsinkin on aiheuttannu näitä jälkimmäisiä tuntemuksia melkosesti :-) Melkoinen riivinrauta välillä. Tietää mistä narusta nykiä jotta mamman sais raivotumaan. Osaa kyllä lepyttelyn taidonki aikas hyvin. Paimion perukoilta ovat kotoisin eli perus maalaiskatteja. Silloinen sulhaskandidaatti opiskeli siellä ja kerran kyläillessäni näin kaupan seinällä ilmoituksen, jossa annettiin muutama kissamukula maailmalle. Olin ollut pari vuotta ilman lemmikkiä ja oli niin pirun orpo olo. Meillä on aina ollut kotosalla kaikenlaisia elikoita ja niihin on niin tottunut. Ei osaa, eikä halua olla ilman. Olin päättänyt, että otan lemmikin kun sopiva osuu kohdalle. Niinpä sitten marssin hakemaan katit. Melkoinen villilauma siellä olikin vastassa. Katras oli elänyt alkutaipaleensa puoliksi ulkona, kesä kun oli, ja omistaja ei ollut ehtinyt pal seurustelupuuhiin niiden kanssa töittensä takia, joten vierastivat ihmisiä aikalailla. Siinä oli jo urakka kun saatiin porukka sisälle valintaa varten. Omistajalla ei tuntunut olevan mitään kiirettä asian kanssa. Tuntui olevan enempi onnessaan kun sai jutusteluseuraa. Ehkä siellä ei kovin usein vieraita käynny. Ensimmäinen tunti meni siinä kun mies esitteli kotinsa hifitekniikkaa :-) Toinen tunti menikin siihen kun yritettiin saaha kaks kissakaveria tungettua kantokoppaan. Se ei ollutkaan mikään helppo homma. Turhan vikkeläliikkeisiä otuksia. Ensimmäiset kaksi pääsi käpälämäkeen, mutta sitten kiikkiin jäikin Pekka ja Pörinä. Kertookohan tuo jotain heitin älykkyysosamäärästä...Tarkoitus oli ottaa kaksi neitokaista, mutta tuossa vaiheessa en jaksanut enää välittää mistään mitään. Olin vain onnellinen kun näin kopassa kaksi kissannaamaa. Viisaampi olisi tietenkin jättänyt leikin kesken jo ajat sitten. Näin vauhdikkaasti alkoi meidän yhteistarina. Muutaman ensimmäisen kuukauden kaverukset viettivätkin sängyn alla. Siitä tiesi että hengissä ovat kun yöllä murkina hävisi kupeista. Nykyään on ihan eri meininki. Pekkasta on kuoriutunut oikea mammanpoika. Tykkää köllötellä sylissä ja osaa vaatia. Tämän porukan kovaäänisin. Komentelee äitikultaansa minkä ehtii. Hyvä kun aamulla silmät auki saan niin heti on poika kiljumassa. Yrittää saaha minuu kipittämään jääkaapille mahdollisimman nopeasti. Pörinä on yleensä kaikkien suosikki. Kiltimpää ja helpompaa kissaa saa hakea. Ei pidä meteliä ittestänsä. Mitä nyt joskus yöllä huutaa ja kulkee pitkin torppaa, mutta sitä tapahtuu nykyään onneksi harvoin. Toisin kuin veljensä, Pörinä ei tykkää olla sylissä. On melkoinen rimpula, jos yrittää kaapata halittavaks. En muista että Pörtsi olisi koskaan hajottanut mitään. Pekka sen sijaan tekee tahallaan kaiken maailman kepposia. Eilen näin kun herra istui ikkunalaudalla ja yhtäkkiä alkoi hilaamaan kukkapurkkia reunaa kohti. Ehti tiputtamaankin sen ennen kuin kerkesin hätiin. Saattaa huvikseen tiputella tavaroita ja katsoa kun ne kolahtavat lattiaan. Yhteen aikaan kävi lorottamassa kaikkien miespuolisten kenkiin, jos kehtasivat tulla tänne kyläilemään. Yritti ilmeisesti kertoa, että herra on jo talossa. Muita ei tarvita.